Kiirettä pitää edelleen ja univelka alkaa painaa jo silmiä. Mutta ei saa lannistua!
Muutama viikko on ollut todella täynnä ohjelmaa eikä loppua näy, mutta mä itseasiassa nautin tästä suuresti. En oo ikinä ollut semmoinen ihminen joka jaksaa pitkään olla paikallaan, ohjelmaa ja virikkeitä täytyy olla.
Tänään on pitkästä aikaa kotipäivä ja meillä alkaa kotona suursiivousvouhotus kun muutetaan hiukan järjestystä ja yritetään päästä eroon nurkkiin kertyneestä roinasta.
Tänään on jo saatu paljon aikaiseksi ja touhuaminen jatkuu edelleen. Poistunkin siis täältä puhelimen äärestä pikaisesti jatkamaan hommia.
Mitäs teille kuuluu?
*puhelinpostaus*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti